En tiedä tarvitseeko tuohon otsikkoon edes lisätä mitään. Omien kokemusteni mukaan se on näin. Kivuliaimmilla hetkillä haluaa toivoa, haluaa parempaan, haluaa pois, tahtoo eteenpäin. Jolloin on paras aika aloittaa sielunparannus, meditointi, mielenhallinta, uusi harrastus, elämäntapamuutos.
Kun jokin hajottaa sun saavutuksesi, egosi, uskon omaan paremmuuteesi. Sulla ei ole enää mistä pitää kiinni. On pakko tarttua lähimpään pidikkeeseen, joka estää vajoamasta täydelliseen apatiaan. Oli se uusi poikaystävä, filosofia, harrastus, mikä tahansa. Se on se hetki, jolloin kannattaa hiljentyä ja miettiä perusteellisesti: Mikä meni vikaan? Mitä minä haluan juuri nyt. Analyyttinen, itseään hyväksyvä ajattelutapa voi tuoda uusia mahdollisuuksia. Parempia, kuin totutut tavat.
Rikkinäisyys kuvastaa maaliskuuta. Kuuta jolloin menneen talven luuta sulavat. Kaikki on tyhjää ja alastonta. Ei ole mitään mihin tukeutua, ei kaunista lunta, ei syksyn sateita ja ruskaa, ei kukkeita kasvustoja, ei edes marraskuun joulun odotusta. Ei mitään. Kaikki toivo on mennyttä ja tie vie ainoastaan eteenpäin. Niinä hetkinä on parasta suunnitella omaa sielun kevättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti