maanantai 30. heinäkuuta 2012

Kuoleman läsnäolo

Suoritin. Ajattelin kasvattavani hyvyyttäni, paremmuuttani ja suosiotani muiden silmissä. Yhtäkkiä muistin Zen tarot kortit, ja mietin sitä sisintäni, jota en uskalla päästää valtaan. Muistin kuoleman ja elämäni henkisyyden tien. Ei minulla ole hyötyä hyvyydestäni. paremmuudestani tai suosiostani muiden silmissä, ne kaikki katoavat, kun kuolen.
Ymmärsin hyvin selkeästi kuolevani joskus. Kuolen ehkä huomenna, ylihuomenna, kuukauden kuluttua tai viidenkymmenen vuoden päästä. Kuolen kuitenkin, ja kaikki, mitä olen saanut maallisella kahollani aikaan, häviää ja muuttuu merkityksettömäksi. Jos saavutan paljon ja olen suosittu, menetän kaiken kuollessani. Vaikka ehkä haluaisinkin, en voi välttää kuolemaa. Kaikki kuolevat joskus.
Ei ole elämää ilman kuolemaa, eikä kuolemaa ilman elämää. Eläessäni tässä maailmassa tulen myös kuolemaan varmasti. Voin siis elää rauhassa, sillä kuolema on joka hetki aina vain lähempänä, enkä mitenkään voi välttyä siltä. Siispä minun kannattaa vain tehdä sitä, mistä pidän, rakastaa ja henkistyä.

Ps. Henkisyys ja henkistyminen käsitetään monin eri tavoin. Henkisyys on itselleni ehkä hieman abstrakti käsite, tarkoitan  sillä siis jonkinlaista itsensä ymmärtämistä, elämän ja kuoleman kierteen tuskasta pääsemistä ja hyvänolon ja tyytyväisyyden -eli onnen saavuttamista. Henkinen maailma on vapaa elämän ylä- ja alamäistä ja henkistynyt henkilö on onnellinen vapaana kaikesta kärsimyksestä, jota maallinen elämä aiheuttaa.