Hajanaista moraalia (keskeneräisiä)

Asia mikä mua on hämmentäny viime viikon aikana on erään ystäväni tiuskaisu "Miten niin et puolustaisi itseäsi ja perhettäsi, jos sotilaat hyökkäisivät kotiisi ja uhkaisivat tappaa teidät. Kyllä minä puolustaisin omaisiani viimeiseen hengenvetoon!"
Miksi? mietin. Vaikka joku haluaisikin minulle pahaa, yrittäisi satuttaa, tappaa, vallata, hallita, miksi minun pitäisi vastata samalla mitalla takaisin. Eihän siitä syntyisi mitään muuta kuin hyödytön välikohtaus. Mahdollisuudet selvitä aseistettuja vihollisia vastaan olisivat alle nollan. Minä kuolisin, murhaajani jatkaisivat samaan malliin. Minä en voisi kyseenalaistaa heille omaa toimintatapaani, jos toimisin kuten he. Silloin viholliseni vain uskoisivat toimineensa oikein.

Äitini kertoi minulle kerran lukeneensa erään tositarinan naisesta, jonka päälle hyökkäsi joku mies ryöstääkseen, raiskatakseen ja tappaakseen hänet. Tämä mies tarrautui naista takaapäin ja kohotti puukkoaan, mutta silloin nainen sanoi "Minä annan sinulle kaikki tekosi anteeksi" tarkoittaen sitä. Mies hämmentyi ja pudotti puukkonsa, paiskasi naisen sivuun ja sihahti "Sinun inhottavuutesi tähden en edes viitsi tappaa sinua!" Mies lähti pakoon ja nainen pelastui.
 Itse henkilökohtaisesti uskon, että tapaus jäi miehen mieleen koko tämän loppuelämäksi.

Samalla tavalla kävi myös omalla kohdallani, kun olin erittäin väkivaltainen erästä nimeltämainitsematonta henkilöä kohtaan, joka ei ikinä sanonut sanaakaan, ei lyönyt takaisin, kunhan lohdutti. Käänsi poskeaan. Hänen toimensa saivat minut tuntemaan oloni ala-arvoiseksi ja pian väkivaltaisuus väheni ja katosi kokonaan. Olen nykyään melko sinut sen kanssa. Nykyään jopa vähennän juomistani, jotta en saisi aggressiivisia kohtauksia.

Miten olisi sitten järkevää toimian näitten mielikuvitussotilaitten kanssa? Pohdiskelin sitä tänään pitkään A:n kanssa. A sanoi, että pitää tehdä sitä miltä tuntuu ja sitä millä tasolla kukin ihminen on, eikä sillä ole mitään väliä mitö loppujen lopuksi maailmassa tapahtuu, sillä energiavirtaukset soljuvat tässä universumissa riippumatta mistään ja ajan hukasta on nyt turha puhua, sillä aika on suhteellista eikä lineaarista, kuten ihmiset kolmiulotteisineen ajatuksineen ajattelevat. Jolloin kaikki kehittyy siinä missä pitääkin, jolloin joku voisi hyökätä vastaan, joku kauhistua ja kolmas antaa anteeksi pahantekijöilleen.
En voi millään muotoa kiistää hänen toteamustaan, MUTTA itse haluaisin vaikuttaa pahantekijöitteni mielipiteeseen sen vuoksi että he koostuvat samasta maailmankaikkeuden alkuaineesta kuin minäkin, he ovat osa Jumalaa ja siten osa minua. Minä haluaisin antaa heille anteeksi, edes yrittää, vaikka tiedän että toimisin ikään kuin itseäni vastaan ja osittain haluaisin vakuuttaa olevan parempi kuin he, mutta minusta on parempi edes yrittää antaa anteeksi, kuin jatkaa vihanpitoa. Sillä anteeksipyyntö voi vaikuttaa paljon vahvemmin, kuin vastaisku, minkä olen jo omien empiiristen tutkimusten kautta todennutkin.


Tärkeintä on minusta kuitenkin ajatella itse, eikä pakottaa muita antamaan anteeksi itselleen.